Pääsiäinen, kuolema, joy and fucking light
Jokainen ulkomailla asuva varmasti tunnistaa tämän: ei jaksa lähteä kaikkina juhlapyhinä aina Suomeen koska ei niiden juhlimisesta erityisesti edes välitä. Voihan niitä täälläkin juhlia! Mutta sitten ei kuitenkaan jaksa järjestää mitään ja kaikki on ihan hyvin, kunnes sitten…
YHYYYY!
Tätä mietin pääsiäisenä kun tein vähän mautonta linssikeittoa ja sitä syödessäni katsoin tv-sarjaa jossa naisella on terminaalinen syöpä.
Hänen henkilöhahmonsa oli niin rakastettava ja todellinen että mieleni teki kirjoittaa omaan kirjaani uusi henkilöhahmo.
Sarja sai pohtimaan elämää ja aikaa ja kuolemaa ja sitä että voisin olla myös Suomessa viettämässä tätä juhlapyhää perheeni kanssa. Upean pääsiäisaterian ja jonkun kunnianhimoisen kakkuviritelmän kanssa. Koska ei sitä tiedä kuinka kauan aikaa tässä on enää jäljellä…
Sen sijaan syön yksin linssikeittoa yksiössäni.
Joy and light, fucking joy and fucking light, sanoi henkilöhahmo sarjassa.
Kiinnostuin ja katsoin sarjan kahdessa päivässä kokonaisuudessaan.
Olen viettänyt useita juhlapyhiä Lissabonissa. Erään joulun jolloin söin take away -pizzaa yksin kotona. Toisena oli niin monet juhlat etten ehtinyt olla kotona. Pääsiäisiä olen usein viettänyt ystäväni kissanhoitajana. Juhannuksia unohtaen koko juhlapäivän ja juhlistaneeni lähinnä omaa synttäriVIIKKOANI.
Mutta vaikka kuinka monia vuosia ja juhlapyhiä kuluu ulkomailla asuessa, silti niistä tulee aina se olo että miksi on oltava niin kaukana perheestään ja niistä oikeista ystävistä.
Syöpäsairaasta naistesta kertovassa tv-sarjassa hän saa kuolla kuunnellessaan läheisimpien ihmistensä jutustelua. Niin, haluaisin itsekin kuolla tuolla tavalla, sanoin ystävälle viime kesänä kun puhuimme paljon kuolemasta (sattuneesta syystä). Sitten kun sen aika on.
Luultavimmin tulen tosin kuolemaan niin että saan jonkun slaagin säätäessäni portugalilaisen byrokratian kanssa ja se on sitten siinä.
Kun sain sarjan loppuun kello kaksi yöllä pääsiäissunnuntaina, kyynelehdin hetken sarjaa, kuolemaa, elämää ja yksin linssikeiton syömistä.
Sitten kävelin alakerran air bnb:n ovelle ja sanoin että nyt vittu jos se musiikki ei hiljene, soitan poliisit.
Joy and light, fucking joy and fucking light, sitähän se elämä on, tämän välillä tasapainottelua.
Dying for Sex, Disney plussassa.
Jos pidät tästä blogista, voit tukea sitä alla olevalla painikkeella :)