Tunnustus: olen (kuu)hullu

Miksi moderni cityihminen on edelleen synkassa kuun kanssa?

On kolme päivää jolloin maailmantilanne ja oma taloudellinen epävarmuus puristaa elimistöä niin että yhtäkkiä itken kadulla kun suosikkihiusnaamioni on loppu kosmetiikkaliikkeestä jonne olen kävellyt kolme kilometriä hirveässä vastatuulessa. Voisiko joskus olla muutakin kuin vastatuulta elämässä, mumisen itsekseni.

Menen sitten ostamaan vara-akun ja salmiakkia (!) Tigerista, ajattelen, voi jeesus, molemmat loppu. Kävelen kotiin ja kyynelehdin salaa aurinkolasien takana, en hiusnaamiota ja salmiakkia vaan elämää ja sitä että vaikka monella on asiat vielä pahemmin, olen luuseri ja kaikki on kamalaa eikä ole enää ikinä mitään töitä.

Jollain muullakin on hermo kireällä. Kahvikioskin jonossa minua etuilee nainen joka tulee huutamaan myyjälle että miksi hänen alkoholistimiehelle on myyty olutta. Onneksi ei ole kuitenkaan tuollaisia ongelmia, ajattelen siinä hetkessä.

Tulen kotiin myöhään illalla. Tiedän jo etten nuku koska pian on täysikuu ja en ikinä saa nukuttua täysikuun viikolla vaikka laitan kaikki ikkunaluukut niin visusti kiinni niin ettei valoa tule sisälle. Ei se ole se valo, se on joku henkinen puoli, sanon ystävälle joka ehdottaa melatoniinia.

Otan melatoniinia enkä saa edelleenkään unta. Muistelen kuinka otin joskus lihasrelaksantteja kun hartiani olivat täysin jumittuneet. Otin niitä aamulla koska nekään eivät väsyttäneet minua.

Olen yökukkuja, aina ja ikuisesti mutta täysikuun aikaan kaikki menee ihan överiksi. Erään täyden kuun aikaan katson Frendien ekaa tuotantokautta kello kolme kaksikymmentä jonain tavallisena arkiyönä ja mietin kuinka ihana tyyli Chandlerilla oli siinä alussa. Sellaisia ovat yöt täysikuun lähettyvillä.

Hiton täysikuu, miksi me ollaan jotenkin niin synkassa, käy silloin mielessä. Olen moderni city-ihminen, miksi reagoin kuun asentoihin näin vahvasti?

Sitten luen että tämä tietty minua valvottava täysikuu on Skorpionikuu ja se tarkoittaa vanhasta irti pääsemistä. Kirjoita lapuille kolme asiaa joiden kanssa olet FOREVER DONE. Sitten polta ne lappuset puruiksi, instagram-video ohjeistaa.

Huokaan syvään ja ajattelen: huuhaata kai, mutta miksipä ei, enpä nuku muutenkaan niin onpahan jotain ohjelmaa. Paperin polttaminen kuulostaa siltä että se saattaisi luoda lisää ongelmia elämään, mutta pyyhin ahdistuksen kyyneleet, revin muistikirjasta kolme paperinpalaa ja kyllä, kirjoitan niihin kolme asiaa joista haluan eroon nyt SAMANTIEN uuden kuun ilmestyessä. Eroon ikuisesti.

Yksi niistä on tämä luuseriolo työuran kanssa ja rahapula. Revin paperilappuset niin pieniksi palasiksi kun vain pystyn.

Seuraavana aamuna herään jotenkin keveän oloisena, vaikken ole nukkunutkaan kunnolla. Päätän heti herättyäni lähettää sähköpostia eräästä uraa edistävästä koulutusmahdollisuudesta johon minulla ei olisi ikinä varaa ja ehdottaa someyhteistyötä. Vastaus tulee puolessa tunnissa: kyllä.

Ystävä laittaa viestin ja haluaa herätellä henkiin erään yhteisen työprojektin jota yritimme aloittaa jo yli vuosi sitten mutta sitten tielle tuli kaikkea muuta.

Eikä siinä kaikki:

Illalla puhelimeen kilahtaa viesti portugalilaiselta sairasvakuutukseltani: olemme maksaneet sinulle hyvityksenä 845 euroa.

Sen(kin) suhteen olin jo luovuttanut täysin. Kävin tammikuussa (!) eräässä operaatiossa jonka piti maksaa minulle yksityisen sairasvakuutuksen takia vain 500 euroa. Kulu oli hyväksytty etukäteen, mutta Portugalin tuntien soitin vielä varmistaakseni asian puhelimitse ja minulle kerrottiin että oma osuuteni tosiaankin olisi tästä kalliista operaatiosta vain 500 euroa. Kun tulin operaatiosta, lasku olikin, yllätys yllätys Portugali taas vaihteeksi, 1300 euroa. Itkin ja maksoin.

Hain hyvitystä, en saanut. Soitin heille vaikka kuinka monta kertaa, kerroin kuinka minulle oli puhelimessa luvattu eri hinta ja kuinka puhelu heidän toimestaan nauhoitetaan joten sieltä tämä asia kyllä selviää. Valitus hyväksyttiin, rahoja en vaan saanut koskaan. Kuukauden kuluttua otin uudelleen yhteyttä ja tällä kertaa kerrottiin ettei hyvitystä saakaan. Tein aiheesta virallisen kuluttajavalittaja-pyynnön joka sekin hylättiin, “koska yritys ei ole vastuussa väärästä informaatiosta jota heidän työntekijänsä antavat”.

Anna olla, sanoisi joku. Itsehän kaivoin firman lakimiehen tiedot internetin syövereistä ja lähetin aika monisivuisen pdf:n johon oli dokumentoitu joka ikinen asiaan kuuluva osa. (Taisi olla tämäkin projekti jonkun unettoman yön tekosia). Ehkä he ajattelivat siellä että tämä nainen vaikuttaa sen verran hullulta että maksetaan hänelle nyt sitten kuitenkin.

Tai ehkä se oli se täysikuu-rituaali. Mene ja tiedä.

Ja pitäisikö tästä lähin tehdä aina joku vastaava kun on kuitenkin hereillä?

—

Jos pidät tästä blogista ja haluat tukea sitä, voit tehdä sen allaolevalla painikkeella.