Mitä eteläisen Euroopan laajuinen sähkökatko opetti minulle b2b-markkinoinnista eikun siis elämästä?
Maanantai 28.4.
Aina kun ajattelet että keittäisinkö kahvit nyt vai vasta myöhemmin, keitä ne samantien. Olen saanut juuri kahvikupin käteen kun sähköt menevät pois päältä.
Menikö teiltä sähköt kans? ystävä viestittää toiselta puolelta kaupunkia. Tajuamme että meni koko kaupungista. Apua, koko maasta. Kääk, myös Espanjasta! Osasta Ranskaa.
?!!
Tulee yhtäkkiä tosi kylmä.
Olen juuri edellisenä päivänä ladannut puhelimeni varavirtalähteestä kadulla kävellessäni, mutta siinä on onneksi virtaa juuri ja juuri toiseen lataukseen.
I’m scared! Scared for me and also for my 20% phone battery, kirjoitan toiselle ystävälle.
Jääkaapin sisältö: kylmäsavulohta pastaan jota olin ajatellut (keittää ja) syödä kaksi seuraavaakin iltaa. Neljä purkkia raejuustoa. Kallista hummusta jota olin juuri hamstrannut monta purkkia.
Hätävara-arviointi: no jos tämä kestää nyt päiväkaupalla, mulla on kaurahiutaleita, pähkinöitä, chiansiemeniä ja kuivattuja marjoja. Haen vaan kaupasta yksittäispakattuja pieniä mantelimaitoja niin voin elää tuorepuurolla.
Menen ulos. Kaikki ruokakaupat ovat kiinni. Kaikki paikat ovat täynnä hämmentyineitä turisteja ja kaikkien paikkojen ulkopuolet ovat täynnä rennon näköisiä työntekijöitä jotka ovat sähkökatkon pakottamalla tauolla. Tietäen selvästi että ei tässä nyt hetkeen aleta hommiin.
Liikennevalot eivät toimi. Ratikat ovat jääneet jumiin keskelle tietä.
Jotenkin en luota Potugaliin tällaisissa hätätilanteissa, sanon kampaajalleni jonka kanssa olimme sopineet hiustenleikkuun juurikin tälle päivälle. Hän saapuu luokseni juuri sähkökatkon alettua muttemme ehdi tehdä muuta kun päivitellä ennen kuin hänen pitää lähteä hakemaan lastaan koulusta, koska sähkökatko.
Syön lounaaksi appelsiinin ja kokonaisen purkillisen raejuustoa. Minunkaltaiselle maailman piheimmälle ihmiselle ajatus siitä että ostamani ruoka menee pilalle tuntui hirveältä. En ikinä, korostan ikinä, heitä ruokaa roskiin. Teen yleensä nahistuneesta pinaatista smoothien ja pehmenneestä paprikasta munakkaan.
Googlaan: kuinka kauan ruoka säilyy jääkaapissa sähkökatkon tullessa? Vastaus: noin kuusi tuntia jos ovea ei availla. Sulje se ovi nyt!
Sovimme ystävän kanssa että jos puhelinlinjatkin hiljenevät, näemme kello kuusi alaovellani.
4g verkko toimii aina välillä, välillä sekin pimenee. Kääk.
Mitä opin sähkökatkosta?
Osta hyvä näinen kotivara: mantelimaitoa, tölkkiquinoaa, pähkinöitä, PUNAVIINIÄ, sellaisia säilykkeitä joita pystyy syömään kylmänä (pavut, yök, ei!).
Mitä muuta opin: aina kun on jokin hätätilanne, minua palelee. Vaikka olisi helle, olen aivan jäässä kaikissa hätätilanteissa.
Meni vuosikaudet tajuta tämä, mutta myöhemmin opin että sille on termi: anxiety chills.
Sitä en oppinut sähkökatkon takia mutta muuten elämässä: jos jonkun ihmisen ensi kertaa kohdatessasi sinulle tulee anxiety chills, luota intuitioosi.
AINA. Siis ihan hitto aina.
Mitä muuta vielä: Alkoi hieman kuumottaa siinä vaiheessa kun luen viimeisellä 20 prosentilla akkua Ylen uutisia joissa sanotaan että Espanjassa sähköt saadaan todennäköisesti palautettua vielä maanantaiyönä, Portugalissa saattaa mennä KYMMENEN PÄIVÄÄ.
??????
Sammutan kynttilän ja menen nukkumaan. Sähkökatkoa on silloin kestänyt nyt noin yksitoista tuntia. En ikinä mene nukkumaan kymmeneltä illalla, mutta en jaksa istua pimeässä tuijottamassa seinää enää.
Olen juuri nukahtanut kun herään huutoihin kadulta. LUZ LUZ LUUUUUZZZZZ.
Kokeilen valokatkaisijasta. Ei mitään.
Mutta sitten muutaman minuutin päästä: valot menevät päälle!
Käyn kuumassa suihkussa, keitän kaurapuuroa ja selaan instagramia kaksi tuntia.
Opin että kaikki selvitytymismekanismini tarvitsevat sähköä: urheilu ja kuuma suihku, iso lautasellinen pastaa, seitsemän Seinfeld-jaksoa, viisi kuppia jasmiiniteetä.
Tee tosiaan ei liukene kylmään veteen.
Koronan aikaan Lissabonissa varakkaiden asuinalueiden puistot pystyivät auki, joillakin köyhemmillä alueilla ne suljettiin. Sähkökatkon aikaan taas jostain syystä sähkö palasi aiemmin köyhemmille alueille. Olin itse ystäväni luona kissanhoitajana joka asuu keskellä keskustaa ja sähköt palasivat tänne kaksi tuntia myöhemmin kun esim Odivelasiin, joka on kaukana sijatseva lähiö. Hyvä niin.
Vika kylmäävä oppi: Viime kesänä kun Lissabonissa oli selvästi tuntuva maanjäristys, liityin Kansallinen hätätilanne -tekstiviestilistalle, jossa sinulle lähetetään tietoa ja selviytymisohjeita tekstiviestitse jos internet ei toimi. Ensimmäinen ja ainoa viesti tuli yhdeksän tuntia sen jälkeen kun sähkökatko oli alkanut ja siinä luki että sähköt ehkä saattavat palautua piakkoin.
Kiitos Portugali, tuli tosi turvallinen olo :D
—
Jos pidät tästä blogista ja haluat tukea sitä, voit tehdä sen alla olevalla painikkeella :)