Kymmenen vuotta sitten oli kesä jolloin kaikki muuttui

Apua! Ei voi olla… mutta siis: tasan kymmenen vuotta sitten heräsin ensimmäiseen aamuni lissabonilaisena. Sillä viikolla kirjoitin päiväkirjaani:

Asioita, jota ovat ihania (missä tahansa):

- auringonpaiste

- mansikat

- kun kysyy mehua kahvilassa, se tehdään silmiesi edessä tuoreista hedelmistä. 2,50€

- kun nätti poika hymyilee kadulla

- kun luulee eksyneensä mutta onkin ihan kartalla

- se olo, kun levittää shampoota tosi likaiseen tukkaan

- kesäinen tuuli

- kaunis lattia

- olla yksin kotona

- kylmä juoma, jossa on mintunlehtiä

- kun osaa olla hauska vieraalla kielellä

- kahvi, jossa on juuri sopivasti maitoa

- kasvonaamio hellepäivän jälkeen

- auringonlaskun värit

- helppo olo

- uudet piirustuskynät

- kun ihmiset ovat ihania

- kun sovittaa sen koon sortseja johon toivoo mahtuvansa – ja mahtuu

- asia tai esine, jonka löytää sattumalta tavaroistaan

- sähköpistoke oikeassa paikassa

- kissan kehrääminen

Asioita, jotka ovat ärsyttäviä (missä tahansa):

- pissanhajuiset pienet kujat

- hikinoro, joka valuu selästä

- tyhjä hylly juuri sen tuotteen kohdalla, joka on illallisesi oleellisin osa

- se, kun haluaisi mennä aamupalalle jonkun kanssa, mutta ei ole ketään kelle soittaa

- kun kaikki omat vaatteet näyttävät vaaterekissä hyvältä – ja päällä kamalalta

- se, kun joku jättää irtohiuksensa suihkun lattialle

- sähköpistoke väärässä paikassa

- kiinakaupasta ostettu hiustenkuivaaja joka haisee palaneelle

- vahingossa ympyrän käveleminen

- suklaakeksit, joissa ei ole suklaata

- suklaakeksit, joissa on liikaa suklaata

- muffinssi, jossa onkin lihaa

- asiat, joita ei tajua (edes kolmannella kerralla)

- kun jokin on puolet kalliimpaa kuin olettaa

- katubileet, silloin kun on itse vain menossa yksin ostamaan leipää kaupasta

- se, ettei löydä kauppaa

- se, ettei voi jäädä yksin katubileisiin koska on hikinen ja rumissa vaatteissa ja ei uskalla tehdä asioita yksin

Kuvat minusta: Lilit Danielyan

—

Samaan aikaan tuntuu että muistan kaiken tuosta ensimmäisestä kesästä ja sitten taas en mitään koska siitä on niin järjettömän pitkä aika.

Jotain ehkä kertoo myös se, että nyt kun kaivoin esille tuon kesän päiväkirjan, siinä tiedostossa on 137 000 sanaa. Aika paljon verrattuna siihen että romaanissa jota olen kirjoittanut 3 vuotta, on vasta 58 000 :D Eli taisi ekassa puolessa vuodessa Lissabon-elämää olla aika paljon tilitettävää.

Tänään vien itseni lasilliselle miettimään mitä tulikaan tehtyä 10 vuotta sitten ja missä haluaisin olla seuraavan 10 vuoden päästä.