Huomiointi-kävely

Luin jonkin aikaa sitten jostain että monen ihmisen pahin painajainen on olla uudessa seurassa jossa sinun pitää jakaa itsestäni fun fact. Se ei kuulosta omaan korvaan pahalta tilanteelta, toisin kun tilanne jossa joku kysyy mitä harrastan. Silloin nimittäin menen ihan jumiin enkä keksi mitään.

En nimittäin harrasta oikeastaan mitään. Tai no… käyn lenkillä ja teen kotitreenejä, mutta en jotenkin laske niitä harrastuksiksi. En meditoi, luenkin nykyisin aika vähän. Mutta eräänä päivänä tajusin että ainiin, onhan minulla harrastus. Nimittäin huomiointi-kävelyt.

Runollinen käsiala yhdistettynä yhteen suosikkikaakeleistani

-

Yksi parhaista asioista mitä tiedän on edelleen vaan kävellä ympäri Lissabonia. Vaikka olen asunut kaupungissa pian kymmenen vuotta ja moni asia täällä raastaa hermojani, rakastan silti edelleen eniten vain kävellä ympäri kaupunkia. Rakastan sitä kesällä kun on niin kuuma että on mietittävä mitä reittiä kävelisi jotta välttäisi pahimmat ylämäet. Ja talvella kun on luihin ja ytimiin asti menevä viima jolloin haluaa kävellä ne pahimmat ylämäet jotta tulisi lämmin.

Samalla tietysti havainnoi ympäristöään, varsinkin kun elää kaupungissa joka muuttuu koko ajan.

Tässä kohtaa sanoin mielessäni “state of the union” -huokauksen. Voisko mikään muu kuvastaa läpeensä homeista Portugalia paremmin :D

Jollain on (ranskalaisten expattien valtaamassa) naapurustossani samanlainen huumorintaju kuin minulla

-

Osaa muutoksista vihaan: sympaatinen katu joka oli ennen täynnä halpoja vanhojen setien pitämiä kuppiloita ja hylättyjä taloja joiden ulkoseinien kaakeleiden välistä kasvoi keltaisia rikkaruohokukkia, on nyt trendikäs ravintolakatu jonka jokainen paikka näyttää samalta ja joihin en menisi ikinä syömään.

Mutta sitten taas: asiat muuttuvat. Ja minun ei tarvitse mennä niihin ravintoiloihin.

Maailmassa on paljon isompiakin huolia kun se että turisteille suunnatut ravintolat ovat minulle liian kalliita enkä tykkää niiden väkinäisestä instagram-estetiikasta.

En tiedä mihin tämä ihana “runoja ikkunoissa” -kampanja liittyy mutta pidän siitä silti

Joku vastusti jotain hyvin vahvasti

-

Usein huomiointikävelyilläni kuljen myös muilla kun trendialueilla ja teen muistiinpanoja. Tsekkaa tämä ramenpaikka, kirjaa ylös uuden kahvilan nimi ja muista tuo galleria.

Ja sitten tietysti otan ideakuvia: tämä väriyhdistelmä, tuo muoto ja tämä kiva logo. Tai muista tämä kivan kuuloinen tapahtuma!

Mimosailtapäivä kuulostaa hyvältä

Tässä väriyhdistelmä joka vetoaa minuun erityisesti tänä keväänä

Kampanja jossa herätellään turisteja ja muita metelöiviä muistamaan että tässä kaupungissa myös asutaan ja halutaan nukkua

-

Huomiointi-kävelyillä mietin usein myös sitä miten tärkeä (ja rakas) kaupunkiympäristö voikaan olla kun tekee töitä yksin kotona. Ja erityisesti kun tekee töitä joissa tarvitsee visuaalista inspiraatiota jatkuvasti. Yleensä huomio-kävelyltä kotiin palatessa kaikki ongelmat tuntuvat myös paljon pienemmiltä, olivat ne sitten töihin tai johonkin ihan muuhun liittyviä.

Jos tämä kasvi pystyy kasvamaan betonin läpi, kyllä minäkin saan asiani hoidettua

---

Jos pidät tästä blogista ja haluat tukea sitä, voit tehdä sen alla olevalla painikkeella :)