Asioita joita olen miettinyt viime aikoina

Olen miettinyt kaatosadetta.

Erityisesti silloin kun illalla nukkumaan mennessä sataa kaatamalla vettä ja aamulla herätessä sataa edelleen kaatamalla vettä. Asetan rappukäytävän kattoikkunan alle kaksi pesuvatia ja kastelen niiden vesillä rappukäytävässä olevia huonekasvejani saatanan sade voisiko tämä nyt loppua.

Kävelen aurinkoisena hetkenä ulos kahville, mutta kahvikioskiinkin on tulvinut sisälle. Kävelen erään toisen kahvilan terassille, johon paistaa aurinko. Äkkiä nyt, kohta taas sataa, ajattelen. Istun siinä kaksikymmentä minuuttia eikä kukaan tule ottamaan tilaustani. Alkaa sataa, kävelen kotiin ilman kahvia. Voi luoja paratkoon, sade ja Portugali.

Olen miettinyt myös noitavainoja. Influenssereiden kyttäämistä, onko se nyt sitten nykyajan vastaavaa vainoamista? Olen miettinyt sotia ja historiaa. Kuinka vähän mikään muuttuu.

Mustaa pitkää pitsipaitahuitulaa jota aion käyttää rannalla koko kesän. Sitä tunnetta kun pääsee ensi kertaa rannalle!!

Olen miettinyt perustaisinko viinibaarin exäni kanssa koska tämä taloustilanne muiden töiden kanssa. This is not a good economy in which to be whipped cream, kuten Carrie sanoo Sinkkuelämässä. Niin, sitä graafikot kai aina ovat.

Mietin viinin myymistä myös ystäväni kanssa kirpputorilla myydessämme jossa meidän vaatteita ei juuri kukaan ostanut mutta viereisen kojun viini teki kyllä kauppansa.

Olen miettinyt myös kuinka paljon pelkään sitä hetkeä kun Trumpia pakenevat amerikkalaiset ovat saaneet viisuminsa ja valtaavat kaikki jäljellä olevatkin ei gentrifikoidut naapurustot Lissabonista.

No onneksi siinä voi, tämän maan tahdilla, mennä vielä jonkin aikaa. Vuosikin ehkä. Ehkä minä olen vuoden päästä jo muuttanut… Italiaan vaikkapa, mietin aina joskus.

En haluaisi muuttaa Italiaan. Haluaisin olla ihminen joka sanoo että juuri tässä on hyvä. En tule varmasti koskaan olemaan. Sitäkin olen miettinyt, erityisesti silloin kun ystävä puhuu ihmisestä jonka käytös oli niin tuuliviirimäistä että hänen päänsä meinasi haljeta. Kas mutta se olikin vain kaksonen, toteamme.

Jäämme keskusteluun tuntikausiksi koska ulkona, yllätys yllätys, sataa taas.

Olen miettinyt erilaisia tulevaisuudenskenaarioita: hevosfarmeja, eri alojen opintoja, sitruunakakun ohjetta, kuinka oppia puhumaan vaikeista asioista…

Ja sitten vaan katsonut kolme tuntia videoesseitä joissa terapeutit analysoivat rakkausrealitysarjoja.

Sitten eräänä aamuna aurinko paistaa niin kirkkaasti että makuuhuoneesta kaivautuessani mietin kiukkuisena että kuka on jättänyt kaikki valot illalla päälle, mutta sehän onkin aurinko! Ja kuka ne valot olisi päälle jättänyt, minä yksinasuva? Ehkä naapurin kissa, joka kiipeää kattojen kautta parvekkeelleni ja tulee sisälle kotiini. Olen nimennyt hänet Pedroksi.

Joskus mietin millaista elämää ja millä nimellä hän oikeasti elää.

Olen miettinyt myös itseäni ja tyyliäni suorittaessani tavallista aurinkoisen kevätpäivän rutiinia: Kiskonut sängyn alla olevista säilytyslaatikoista kaikki kesävaatteet ja sovitellut niitä tunnin ajan.

Haluan unohtaa kaikki talven sekavat ajatukset ja

olla vaan ulkona auringossa.

Kevät, koita nyt vihdoin tulla.

Sitä olen enimmäkseen miettinyt.