2026

"Hyvää" ja "uutta"

Vuoden ensimmäinen Portugalissa syntynyt vauva sai nimekseen João, luen puhelimen näytöltä. Schoker, sanon ääneen tympääntyneenä. Portugalissa on noin kaksisataakolmekymmentätuhatta João:ta.

Se kuulostaa vitsiltä, ei ole. Tosi moni asia Portugalissa kuulostaa vitsiltä, mutta ei sitä ole.

Joudun muuttamaan pois keskustasta ja unelmieni asunnosta koska vuokranantajani tytär muuttaa asuntoon. Puolitoista päivää ennen muuttoa muuttofirma peruu muuton ja ghostaa minut kokonaan. Uudenvuoden aattoiltana lähetän kahdelletoista eri muuttofirmalle viestin ja vain yksi vastaa. Buukkaan heidät. Muuttopäivänä olen viemässä roskia ja he ovat soittaneet minulle sillä aikaa. En ole vastannut joten he ovat peruneet muuttoni.

Kun muutto vihdoin tapahtuu, he katkovat kantaessaan kolmasosan huonekasveistani ja naarmuttavat lattiaani ruman jäljen.

Jouduin silti tippaamaan koska heillä “ei ole vaihtorahaa”.

Schoker, sanon kun automaattiasetuksella.

Tilaan uuden kodin patiolle pöydän ja tuolit. Toimitusaika viisi päivää. Lisää tilaukseen vielä jotain niin saat 15% alennusta, vaikka tämä puinen leikkuulauta!

Muistan yhtäkkiä uudenvuodenlupaukseni siitä miten korvaisin mikromuoviset leikkuulaudat puisilla, joten klikkaan tarjotun leikkuulaudan tilaukseen mukaan.

Kun olen maksanut tilauksen, tulee viesti jossa kerrotaan että leikkuulautoja ei olekaan juuri nyt saatavilla ja siksi koko tilaukseni lähetetään minulle sitten vasta huhtikuussa.

Internetin asentaja tulee vierailulle kärvisteltynäi ilman nettiä kolmen päivän ajan. Muistelen niiden kolmen päivän aikana erästä lissabonilaisasuntoa jonne sähkön kytkeminen kesti viisi päivää ja kynttilänvalossa juotua jääteetä eli kylmään veteen liotettua teepussia.

Internetin asentajalta puuttuu tikkaat (eikö teillä ole, senhora?). Puhelimen laturiakaan hänellä ei ole mutta onneksi minulta löytyy edes se. Mies seisoo kiikkerällä puutuolillani kaksi tuntia kaivaessaan kirkkaanpunaisia piuhoja seinän sisältä. Syön pussillisen salmiakkia spektaakkelia katsellessani. Hän naarmuttaa lattiaani sohvaa siirtäessään vielä pahemmin kun muuttomiehet. Vuokraemännän jättämään telkkariin mies asentaa kanavapakettia tunnin ajan. Kun hän vihdoin lähtee, asettaudun makaamaan sohvalle ja päätän katsella tv:tä. Kanavia ei ole asennettu, sanoo tv:n näytöllä killuva ruma fontti joka jostain syystä on asetettu näytän vasempaan reunaan keskityksen sijaan.

Syötyäni pussillisen salmiakkia, huomaan olevani nälkäinen. Nyt kun en asu enää keskustassa kivojen leipomokahviloiden läheisyydessä, tilaan gluteenitonta leipää kotiinkuljetuksella. Tilaus hyväksytty, toimitusaika 15 minuuttia, puhelimen näytöllä lukee.

Laitan kahvin kiehumaan. Tilaustasi on juuri tultu noutamaan.

Puhelin soi. Ei meillä ole näitä tuotteita mitä olet tilannut, nainen huutaa puhelimeen. Sinun pitää peruuttaa tämä tilaus. Loppuilta menee säätäessä sitä voidaanko minulle hyvittää tilaus jota en koskaan saanut sillä tuotetta ei ollut olemassa mutta vika oli omani koska peruutin sen “liian myöhään”.

Menen lähikauppaan ostamaan vessapaperia. Heillä ei ole vessapaperia. Kävelen kaatosateessa euron kauppaan. TUDO 1 €.

Vessapaperi maksaa 2,80 €.